Sisar hento valkoinen

Voi itku ja kauhistus! Voi tuska ja hammasten kiristys. Nyt on käymässä niin, että me kaikki vanhenemme yhtäkkiä ja yhdessä hujauksessa, ja siirrymme joukolla eläkkeelle. Kaikki lapset ja nuoret vanhenevat myös, tai vain katoavat jonnekin.Silloin ei meitä poloisia ole hoivaamassa enää kukaan, sillä mehän kaikki olemme siirtyneet vanhainkotiin yhtä aikaa. Onneksi apu tähän löytyy aivan läheltä kekseliäiden ja neuvokkaiden aktivistiemme ansiosta.

Hätiin tulevat ystävämme somalit, nämä luotettavuuden ja ahkeruuden perikuvat. He tulevat pitämään meistä huolta hellästi ja rakastavasti. He tulevat vaihtamaan vaippamme, ja hoivaamaan meitä viimeisinä hetkinä, Ovathan he jo moneen kertaan osoittaneet huomattavan panostuksensa Suomen yhteiskunnalle.

Ystävämme Ahmed kertoo, kuinka hän opiskellut vanhusten hoitoa perusteellisesti jo Somaliassa.
”Vanhus hoitaa, helppo homma. Kääntä kerran kuukausi. Lapioi lanta pois. Kääntä takas. Just like that.”
Hän vielä kuvailee vanhusten hoidon kehittyneisyyttä Somaliassa. ”Somalia, me hoita vielä parempi. Nappi otsa. Ei valita, ei meteli. Kerta hoito, nukku pois."

Tämä huojentaa suuresti mieltäni. Me voimme jättää itsemme turvallisin mielin Ahmedin varmoihin ja luotettaviin käsiin. Hän tietää kyllä, mitä on tekemässä. Voimme odotella rauhassa tätä mystistä kaikki-kerralla-vanhenemista, silloin kun se suvaitsee saapua.
Ihmettelen tosin, miksi he annostelevat lääkenapit otsalle. Tämä on varmaan paikallinen eksoottinen ja jännittävä tapa. Kuinka söpöä ja hellyttävää. Tämä on sitä kulttuurien rikastuttamista.